Blue is the color of the day

Masentavaa, avokadon versoa ei näy ei kuulu, ja siitähän on jo vaikka kuinka kauan kun sen istutin.. Onneksi sentään pelargonioiden pistokkaat voivat hyvin ja ONNEKSI kevät on niin ihana!!! Tänään oli taas mitä mainoin päivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmitti. Kävelyllä vastaan viipotti kaksi fasaaniurosta. Tai toinen ajoi toista takaa, varmaankin reviirikiistoja. Se oli kovin hullunkurisen näköistä. Harmi vaan, etten ehtinyt ottaa kuvaa, niin vikkeliä ne olivat. Sen sijaan löysin tämän kauniin sinisävyisen, vanhan portin lumeen hautautuneena.

Illalla vierailtiin kummitädin tupareissa ja siellä oli aivan ihastuttava uusi, sinertävä huonekalu ja muutenkin kovin kodikasta, onnea vielä tästä Alppilan helmestä!

Seljankukkasen ensimmäinen vuosi.

Seljankukkanen täyttää näillä hetkillä yhden vuoden! Yhteen vuoteen on mahtunut hymyä,kikatusta, jokellusta, itkua, kuolaa, ryömimistä, konttaamista, haparoivia askelia, pyllähdyksiä, hampaita, hentoja hiussuortuvia, vaunulenkkejä, leikkipuistossa hengailua...Miten siitä kaikesta onkaan selvinnyt? Hui, hyvin kai ja seuraava vuosi kuluu varmasti vielä nopeammin :)
Syntymäpäivälahjaksi Selja sai ihastuttavan lastentaudin, vauvarokon, joka on tuottanut hieman ärtyisyyttä.

Onneksi syntymäpäivänä oli hyviäkin hetkiä, hiirulainen innostuu aina ulosmenosta. Ja myös kummitädin vierailu oli huippu juttu.

Kaupunkiviljelyä - urban gardening

Vierailin eilen Dodo ry:n kaupunkiviljeliöiden uusien illassa. Paikalle oli saapunut lukuisia kiinnostuneita, enkä ihmettele miksi, kaupunkiviljely on yksinkertaisuudessaan mahtava idea ja vaikuttaisi olevan aika pop maailmalla.
Kaupunkiviljelyssä tuodaan ruuantuotanto sinne missä ihmisetkin ovat, kaupunkeihin. Kasvithan kasvavat missä vaan, kun on tarjolla maata, vettä ja aurinkoa. Kaupunkiviljelyssä hyödynnetään parvekkeiden ja pihojen lisäksi kaupunkien joutomaita. Viime kesänä viljeltiin mm. Pasilan ratapihalla kierrätysmateriaaleista rakennetuissa laareissa. Tulevana kesänä jatketaan viljelyä ratapihalla sekä aloitetaan laariviljely Kalasatamassa. Lisäksi luvassa on ainakin kaupunkiviljelyillallinen, jossa nautitaan Helsingin alueella viljeltyä satoa sekä sadonkorjuupyöräily, jossa syödään vastaan tulevaa satoa. Eikö kuulostakin hauskalta? Mukaan kerkeää vielä!
Tässä kaupunkiviljelyä New Yorkista:

Siirtolapuutarhat, nyt kuuminta hottia!

Siirtolapuutarhamökkien sekä viljelypalstojen kysyntä on muutaman vuoden ajan ollut Helsingissä valtavaa. Parhaillaan selvitellään olemassa olevien siirtolapuutarhojen laajentamista sekä kahden uuden alueen perustamista.
Myös Marimekko on hoksannut hyödyntää tätä innostusta ja lanseerannut Maija Louekarin suunnitteleman siirtolapuutarhakuosin. Ja se on IHANA! Jos tarvitsisin uusia astioita hankkisin heti näitä. Ehkä täytyy harkita ainakin muutaman kupin ostamista..

puutarhakaupungissa II

Tässä taannoin hehkuttelin Puu-Kumpulaa, tänään Puu-Käpylä ilostutti mieltä valtavien lumihiutaleiden keskellä. Jälleen joudun ihmettelemään miksi tälläistä ei ole enemmän ja miksi en ole jo alkanut lottoamaan...

Avokadon siemen

Helsinki on viime päivinä muistuttanut Siperiaa hurjien pakkasten ja viiltävän tuulen vuoksi. Viikonloppu kuluikin pitkälti sisätiloissa. Fiilis alkoi olla aika nuutunut tänään. Onneksi pakkanen laski ja päästiin Seljahiirulaisen kanssa ulos ja hauskoja yllätysvieraitakin kävi.

Viikonlopun herkuista jäi avokadon siemeniä, jotka pesin, liotin, kuivasin ja tänään istutin. Olen aikaisemminkin muutaman kerran yrittänyt saada avokadon siementä itämään, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt uusi, huolellisempi yritys kaikkien niksien kera. Voikun onnistuisin tällä kertaa!

Nuhanenä ja tulppaanit

Nuhanenä Seljan kanssa oleminen ei ole kovin herkkua. Kiukkua ja itkua riittää, mikä on outoa,kun yleenä tyyppi on pelkkää hymyä. Ja puolta metriä kauemmaksi Seljasta ei saa lähteä. Päivän piristykseksi hankin tulppaanja.
Tulppaanit on pelargonien ja muutamine muiden ohella mun lempikukkia. Aina kun nään niitä, niin tekisi mieli ostaa. Tulppaaneista tulee jotenkin onnellinen olo, miksiköhän? Toinen kysymys, joka mietityttää on se, että miksi tulppaaneista ei ole mitään lauluja, kun ruusuista on vaikka kuinka monta?